8.11.2016

Testissä: Musti ja Mirri, Kuivattu Peuran sydän (3+/5)

Kuvaus ja kokemus:

Kuivattu peruransydän on erittäin kovaa ja myydään melko isoina palasina Mustin ja Mirrin irtomyynnissä. Kilohinnaltaan melko arvokas. Ravintoarvoja selvitellessä kuulimme, että tämä tuote on loppumassa ja korvataan kuivatulla hevosen sydämellä.

Väri: Kuivatun lihan tyypillinen väri, lähes musta
Haju: Mieto
Koostumus: Kova hiukan rasvainen tuntuma


Tuote- ja ravintosisältö:

Raakavalkuainen 62,00%
Raakarasva 20,00%
Raakakuitu 0,00%
Hehkutusjäännös 4,50%
Kosteus 13,50%

Kehut ja Parannusehdotukset:

+ Herkullinen, toimii hyvin palkintona ja motivoi
+ Melko helppo käsitellä ja säilyy erittäin hyvin
- Vaikea annostella ja pieniä treeniherkuksi
- Hiukan rasvainen sekä käytössä että koiralle
- Lihan alkuperä tai ravintoarvot ei tarkemmin tiedossa

Arvostelu:

Motivointi: 4
Terveellisyys: 4.5
Käsiteltävys: 4+
Annostelu: 1.5
Säilyvyys: 4.5
Ekologisuus: asdasd

Arvosana ja Yhteenveto: 3+

Sopii palkinnoksi treenin jälkeen tai jopa puruluumaiseen herkutteluhetkeen kotona. Maku/haju ovat motivoivat, mutta annostelu tekee käytön hiukan haastavaksi. Hyvä "iso" palkinto tai ajanviete (pienemmälle koiralle / pennulle).


Kuvat:


------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HUOM! Tekemämme arvostelut ovat vain omiin kokemuksiimme perustuvia ja subjektiivisia. Eri koirilla on eri mieltymykset ja makutottumukset, joten se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi muilla. Jotain perusteita arvosteluillemme löytyy blogista Mistä on parhaat treeniherkut tehty? 

30.10.2016

JEEJEE, Meillä tehdään taas lihaa, sanoi Veeti


”Krooh, häh, heräsin, mitä nyt. Nyt tuoksuu hyvälle. Se on jotain hyvää. Se on raakaa lihaa! Mennääs katsomaan. Tuolla ne tekevät jotain, sieltä se haju tulee. Saisinkohan vähän jotain. Mitä nyt pitäisi tehdä, istua? Maata? haukkua? – No nyt se meni tuonne. Ei uskalla mennä lähelle, siellä on kuuma. Ja nyt tulee erilainen haju, paljon voimakkaampi. Tuntuu kuin se tunkeutuu läpi! Miksi ne eivät anna minulle mitään. Yritän haukkua lisää! Vai maata? Ehkä vain istun ja tapitan, se on ennenkin auttanut”

Tuossapa voisi olla koiran ”sisäistä keskustelua” kun talon ihmisporukka laittaa lieden kuumaksi ja alkaa valmistamaan itselleen herkullista illallista. Jos homma menee hyvin, karvaturri saa omansa jo hyvissä ajoin ennen ihmisten ruokahetkeä tai reilusti sen jälkeen, eikä ihmisten kokkailun ja syömisen aikainen ruoan vaatiminen tule ikinä kannattavaksi ja siten korostu. Toinen mahdollisuus on toki se, että kaikkensa yrittävää tai silmiin ”säälittävästi” tapittavaa koiraa on pakko hemmotella, ja lattialle tippuu lihapala sieltä, toinen täältä, koko ravitsemisprosessin ajan. On hyvin inhimillistä, että omistaan on kiva jakaa rakkaalle ja nälkäiseltä vaikuttavalle karvakasalle.



Miten tällaisessa tilanteessa voisi sitten toimia siten, ettei epätoivotut käytökset vahvistu, mutta rakas murre saisi myös omansa kuormasta? Paistetun lihan haju on melko kova motivaattori, mitä ei välttämättä kannata jättää täysin käyttämättä. Toisaalta, ihmisruoan suolamäärät eivät välttämättä tee hyvää ainakaan nuorelle pennulle.

Viimeksi kun teimme hirven paistia, sattui valmisteluun tulemaan pala, jossa oli vähän kalvoja. Kalvojen poistamisessa ei välttämättä tarvitse olla äärimmäisen nuuka, joten kalvojen mukaan voi lähteä myös hiukan lihan jämiä. Nämä jämäpalat eivät välttämättä ihmisen hampaiden välissä miellytä, mutta ovat koiralle superherkkua.


Herkku maistuu tietysti ihan sellaisenaan raakana. Hyvää ja terveellistä raakaruokaa :). Koulutustarkoituksiin raa’an lihan käyttäminen varsinkin kodin ulkopuolella ei kuitenkaan ole aina mukavin ratkaisu. Tässä tapauksessa illan rally toko treenejä varten päätimmekin jalostaa lihat treeneissä käytettävään muotoon.



Siispä lihat ensin pieniksi paloiksi ja sitten pannulle paistumaan pieneen öljymäärään. Muutama minuutti pannulla ja lihanpalaset olivat kypsiä. 



Tuoreeltaan Veeti oli valmis tekemään niiden eteen mitä vaan, joten juuri hankittu näyttelytreenipöytä tuli heti helposti tutuksi!



Valmiit lihanpalat oli helppo jäähdyttää ja laittaa minigrip pussiin treenejä varten. Keskittymisen herpaantuessa tämä salainen ase on helppo kaivaa taskusta esiin – ja huomio on taas hetkeksi taattua!





27.10.2016

Testissä: Maukas, Kuivattu Naudanmaksapulla (2+/5)

Kuvaus ja kokemus:

Kuivattu naudanmaksapulla on kookas ja erittäin kova & mureneva herkku, joka sopii ajanvietteeksi tai isommaksi palkkioksi koiralle, joka ei vaadi superhyviä herkkuja.

Väri: Tumma ja rakeinen
Haju: Mieto kuivatun lihan haju
Koostumus: Erittäin kova, murskattuna jauhomainen


Tuote- ja ravintosisältö:

Raakavalkuainen 49,4%
Raakarasva 22,3%
Raakakuitu 5,1%
Hehkutusjäännös 2,9%
Kosteus 6%

Kehut ja Parannusehdotukset:

+ Näyttää säilyvän hyvin
+ Melko motivoiva
- Pieniminen vaati lihanuijaa
- Peinittäessä menee jauhoksi ja sotkee
- Ei tarkkoja sisältötietoja

Arvostelu:

Motivointi: 2.5
Terveellisyys: asdfasdf
Käsiteltävys: 3-
Annostelu: 1-
Säilyvyys: 4+
Ekologisuus: asdasd

Arvosana ja Yhteenveto: 2+

Kuivattu naudanmaksapulla on kookas ja erittäin kova herkku, joka sopii ajanvietteeksi tai isommaksi palkkioksi koiralle, joka ei vaadi superhyviä herkkuja. Pienimiseen tarvitaan järeitä työkaluja - ja silloinkin tuloksena on jauhoa/muruja, joten ei sovi treeniherkuksi.

Kuvat:




------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HUOM! Tekemämme arvostelut ovat vain omiin kokemuksiimme perustuvia ja subjektiivisia. Eri koirilla on eri mieltymykset ja makutottumukset, joten se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi muilla. Jotain perusteita arvosteluillemme löytyy blogista Mistä on parhaat treeniherkut tehty? 

20.10.2016

Helposti säilyviä kuivanameja lihapiirakan tavoin

Ensimmäisen ja ehdottomasti mieluisimman sydänherkun jälkeen eniten meillä on valmistettu kuivatettua piirakkaa, joka saa lopulta raemaisen, kuivaa keksiä muistuttavan rakenteen. Ohje näihin herkkuihin tuli Niklakselta ja Outilta <3, suuri kiitos!



Oikeastaan piirakka sana tulee siitä, että namilevy muistuttaa paljon lihapiirakkaa ennen lopullista kuivatusta sekä paloittelua. Paloittelun ja kuivatuksen ajoitus onkin ehkä vielä ollut hakusessa ja alkuperäisen reseptin lähteellä näimme paljon tätä hienompaa jälkeä.

Lihapiirakan raaka-aineeksi käy aika moni asia. Meillä on myöhemmin kerrottavan syyn takia jäänyt ylimääräiseksi Mush Barf raaka-ruokaa, josta tuli ihan hyvän oloista keksiä. Vastaavasti kokeilimme käyttää tähän myös Alkuvoima -raakaruokaa, joka sekin toimi ihan hyvin. Ilmeisesti kuitenkin alkuperäinen resepti on mietitty tehtäväksi Kivipiirasta (eli lihasmahasta), jota sitäkin on yksi pellillinen tullut tehtyä.

Reseptin mukaan tämä kuivamuona sisältää yksinkertaisesti 500gr lihaa (kivipiiraa) ja kolme kananmuna. Omat annoksemme ovat olleet 1kg ja 6 munaa, josta käytettävästä lihasta riippuen tulee iso pellillinen. Kivipiirasta täytyy sanoa sen verran, että palat pötköissä olivat sen verran isoja, että niitä tuntui hyvälle pienentää sauvasekoittimella, että massasta sai tasaisempaa.




Ainekset sekoitetaan kulhossa hyvin ja levitetään pellille. Itse olemme ”maustaneet” seosta vielä laittamalla sekaan muutaman sata grammaa edam juustoa. Juuston huono puoli lienee se, että se saattaa tehdä (?) lopputuotteesta kovempaa ja murenevampaa.




Kun massa on saatu tasaisesti pellille, alkaa prosessin pitkäkestoisin vaihe. Ensin seosta voi kypsyttää kovemalla lämmöllä. Kaikkea 200-300C väliltä on testattu, ja ehkei ihan 300C asti tarvitse mennä mustumisen välttämiseksi. Kovaa lämpöä riittää hienosti tunti, jonka jälkeen alkaa kuivatteluvaihe pienemmällä lämmöllä. Kuivattelun kestoa kannattaa arvioida tarkastamalla levyn koostumus – levy on hyvä saada ihan kuivaksi siten, että se murenee helposti käsissä. Tämä varmistaa myös säilyvyyden ja estää homehtumista.




Paloittelun helpottamiseksi olen joidenkin levyjen kohdalla ottanut pellin pois uunista kesken kuivatuksen ja leikannut levyn paloiksi pitsaleikkurilla. Tämän jälkeen kuivaminen nopeutuu ja loppuviimeistely on helppo tehdä esimerkiksi käsin. Joissakin tapauksissa myös lihanuija on ihan kelpo työkalu =).



Tärkeää lopputuotteen osalta on se, että keksit ovat kuivia. Näin niitä voi säilöä huoletta lämpimässä vaikka normaalissa muovirasiassa.

Toisena tärkeänä huomiona voi sanoa, että kuivatusprosessin aikana uunista tulee pihalle melko herkulliset hajut. Joidenkin mielestä kuivamisen odottelu on silkkaa tarkoituksetonta ajan hukkaa ja odottelemaan pakottaminen on silkkaa kidutusta :D


17.10.2016

Testissä: Purenatural, Kuivattu kalkkunaherkku (4+/5)

Kuvaus ja kokemus:

Mustista ja mirristä irtomyynnistä saatava Purenatural kuivattu kalkkunaherkku osui ensimmäiseksi arvioitavaksi tuotteeksi tähän blogiin, koska sitä on käytetty melkoisen paljon :D.

Väri: Väri vaihtelee tuotteen iän mukaan. Tumman ruskeasta vaalean ruskeaan
Haju: Miedon hajuinen tai lähes hajuton. Miellyttävä käsitellä.
Koostumus: Kuiva, rasvaton ja helpohkosti mureneva

Tuote- ja ravintosisältö:

Kotimainen kalkkunanliha (90%), kasviskuitu.
Lisäaine: E306 (Tokoferoliuute)

Raakavalkuainen: 30,8%
Raakarasva:  42,2 %
raakakuitu: 9,8 %
hehkutusjäännös: 3,6 %

Kehut ja Parannusehdotukset:

+ Maistuva ja motivoiva kuivaherkuksi
+ Korkeahko lihapitoisuus, viljaton ja kotimainen
+ Helppo säilyttää, käsitellä ja pieniä yhdelläkin kädellä
+/- Säilyy melko hyvin, mutta kovoo vanhetessaan vaikeammin murennettavaksi
- Kasviskuitu ja lisäaine mukana (onneksi ei viljaa)
- Isohko koko (joutuu pienimään itse)

Arvostelu:

Motivointi: 4-
Terveellisyys: 4+
Käsiteltävys: 4.5
Annostelu: 3.5
Säilyvyys: 4+
Ekologisuus: 4+

Arvosana ja Yhteenveto: 4+

Kalkkunaherkku on yksi tämän perheen suosikkinameista. Parasta siinä on helppo säilytettävyys, hajuttomuus ja tahraamattomuuus, käsiteltävyys sekä motivointikyky. Kokonaisuutena yksi parhaista nameista joihin olemme kaupoissa törmänneet.


Kuvat:


------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HUOM! Tekemämme arvostelut ovat vain omiin kokemuksiimme perustuvia ja subjektiivisia. Eri koirilla on eri mieltymykset ja makutottumukset, joten se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi muilla. Jotain perusteita arvosteluillemme löytyy blogista Mistä on parhaat treeniherkut tehty? 

15.10.2016

Katriina Tiira: Pelot, ääniarkuus ja eroahdistus - vaikuttavat tekijät


Heiluva Häntä koirakoulu järjesti 15.10 Pelot, ääniarkuus ja eroahdistus - vaikuttavat tekijät -vierailijaluennon, jossa luennoitsijana oli alansa huippuosaaja Suomessa, Katriina Tiira (FT, biologi ja eläinten käyttäytymistutkija).

Luennolle oli saapunut ilahduttavan suuri määrä koiranomistajia ja sali oli lähes täynnä. Itselle suurin yllätys luennolla oli se, että koiran käyttäytymisestä yllättävän suuri osa määräytyy geenien perussteella. Toki käytökseen on mahdollista hyvällä tai huonolla koulutuksella myöhemmin vaikuttaa hyvin paljon - mutta geenit kyllä määrittelevät sen, kuinka koira luonnostaan eri asioihin suhtautuu. Ehkä oman kokemuksen luennosta voisi tiivistää siten, että hyvä kouluttaja voi saada arastakin koirasta välttävän, mutta geeneiltään erittäin hyvää koiraa voi olla vaikea pilata huonollakaan koulutuksella.




Alla muutamia poimintoja aiheista luennolta. 

Koiralla tunteet vaihtelevat hyvän ja huonon välillä (negatiivinen - positiivinen). Lisäksi tunteiden voimakkuus voi vaihdella (korkea - matala). Tästä syntyy kaksiakselinen taulukko, jonne koiran tunnetilat voi sijoittaa.

Koirilla pelkoreaktiot alkavat keskimäärin 7 viikon iässä. Näissä on kuitenkin valtavan suuria rotukohtaisia eroja. Esimerkiksi Saksanpaimenkoirilla pelkoreaktiot alkavat tyypillisesti paljon aiemmin kuin labradoreilla.

Koirilla 40%  esiintyy ääniarkuutta ja 22% pelokkuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Eroahdistusta potee 20-40% koirista. Yleistäen voidaan sanoa, että eri pelot korreloivat hyvin toistensa kanssa. Mitä isompi koira on kysymyksessä, sitä epätodennäköisemmin se on pelokas tai agressiivinen ihmisiä kohtaan.

Mielenkiintoinen kysymys kuuluu, että johtuuko koiran koon vaikutus geneettisistä tekijöistä, vai siitä kuinka ihmiset paneutuvat eri kokoisten koirien koulutukseen.

Pyöreäkalloiset koirat ovat tyypillisesti vähemmän arkoja ja pelokkaita, kuin suippokalloiset rodut. Tämän osalta syntyi hyvää keskustelua - johtuuko siitä, että näiden rotujen taustalla on taistelukoirakäyttö, joissa ihmisiystävällisyyttä on jouduttu erityisesti ottamaan huomioon jalostuksessa.

Koirien pelokkuus on vahvasti perinnöllistä.  Pelokkuuteen vaikuttavien geenien kartoittaminen on todella vaikeaa, koska käyttäytymistä säätelee monta vaikuttavaa geenialuetta.

Erilaisen geeniperimän takia toiselle yksilölle sama kokemus voi traumatisoida loppuiäksi kun toiselle sillä ei ole mitään vaikutusta. Kaksi suurinta kokemuspohjaista tekijää ovat tutkimusten mukaan emonhoito sekä sosiaalistaminen.

Emonhoitoa on hiljattain tutkittu myös erikseen ja siellä todettu, että huonompi emonhoito johtaa 18kk iässäkin vielä vähempään ihmiskontaktiin, sinnikkyyteen sekä huonompaan taistelutahtoon. Erityisen tärkeää emon hoito on aauisin.

Vain 33% ääniarkuuksista on syntynyt trauman kautta (ja loput geenejä/perimää), Ääniarkuuden osalta koiran liikunnan määrällä oli todella suuri tilastollisesti lieventävä vaikutus. Mitä enemmän liikuntaa ja varsinkin vapaana tapahtuvaa liikkumista, sitä vähemmän ääniarkuutta. Yki selitys voi olla se, että liikunta nostaa mm. Seratoniinitasoja.

Tutkimusten mukaan 1-12kk iässä ihmistä säikähtäneet koirat tulivat paljon todennäköisimmin ihmisaroiksi kuin ne, jotka eivät olleet pelästyneet kertaakaan. Taas rotujen välinen vaihtelu oli erittäin suurta, saksanpaimenkoiralla vaikutus oli paljon labradorinnoutajaa merkittävämpi (geenit!).

Sijoituskasvattajalla syntyneet pennut ovat tutukimusten mukaan rohkeampia, kuin ns. Kotona syntyneet pennut. Emonhoidolla ei ollut tähän todennäköisesti vaikutusta, koska emo hoiti pentujaan paremmin kotona kuin sijoituskodissa.

Eroahdistuksen diagnosointi on vaikeaa, koska kaikki oireet eivät usein johdu eroahdistuksesta (esim. Ääntely, tuohoaminen jne), vaan voivat olla merkki esim. Tylsyydestä.  Suomalaisen tutkimuksen mukaan merkitsevimmät tekijät eroahdistuksessa olivat liikunnan määrä sekä kotiintuloikä.

Tämän blogin ydinajatukseen liittyviä koirien ravintoasioitakin luennolla ohuesti sivuttiin. 

Katriinan (tutkimusten) mukaan pitkittynyt ahdistus ja pelokkuus voi johtaa krooniseen stressiin, joka altistaa erilaisille sairauksille, kuten iho- ja suolistosairauksille ja johtaa lyhyempään elinikään.  - Tästä voinee vetää siis myös sen päätelmän, että koirankin suoliston toiminta ja siten ravinto ovat yhteydessä myös koiran tunnetiloihin.

Ihmisillä viimeaikoina on alettu enemmän ja enemmän kiinnittää huomiota siihen, kuinka syöty ravinto vaikuttaa suolistoflooraan, sitä kautta kokonaisvaltaisesti ihmisen terveyteen sekä ennenkaikkea tunnetiloihin. Jos näin on, niin todennäköisesti sama pätee myös koirilla.

Nyt on myös tutkittu, että rohkeilla ja aroilla koirilla on erilainen metaboliaprofiili. Eroja löytyi 13 metaboliitissa, jotka liittyvät oksidatiiviseen stressiin, tryptofaania ja rasva-aineenvaihduntaan. Aineenvaihduntaerot voivat olla käyttäytymisen syy tai seuraus.

Kysymys kuuluukin, voiko koiran käyttäytymiseen ja tunnetiloihin vaikuttaa myös oikeanlaisella ravinnolla?

----------------------------------------------------------------------

Katriina Tiira on laajan tutkijauransa jälkeen perustanut täysin uudenlaista tutkimusta ja koirien testausta tekevän yrityksen, joka tekee SmartDOG testausta. Suosittelemmetutustumaan Katriinan toimintaan sekä vierailemaan hänen luennoillaan!

Heiluva Häntä koirakoulu on Helsingin Pitäjänmäessä toimiva korkeatasoinen ja ammattitaitoinen koirakoulu. Kurssitarjontaa löytyy laajasti pentukoulusta eri urheilulajien (MeJä, Rally Toko jne) treeneihin. Omasta kokemuksesta täytyy sanoa, ettÄ Heiluva Häntä on auttanut monessa asiassa ja koulutuksen laatu on ollut aina korkea! Kerromme lisää Heiluvan Hännän kokemuksistammekaa myöhemmin.

13.10.2016

Mistä on parhaat treeniherkut tehty?

Tämä kirjoitus alustaa tuotearvioiden sarjaa, jota tulemme tekemään erilaisille ja eri kaupoista ostettaville koirien herkuille. Mukaan saa aina myös ehdottaa uusia ostettavia tuotteita!

Aikuinen ja ”aina nälkäinen” koira voi usein olla palkitsemisen suhteen helppo tapaus. Normaali ruokana käytettävä kuivamuona käy namina ja riittää motivoimaan koiran vaativampaankin keskittymiseen.

Joissakin tilanteissa näin ei kuitenkin ole. Pentukoirilla kuivamuona ei välttämättä kelpaa edes ruoaksi, herkuista puhumattakaan. Nirsoiluiän aikaan, kun vielä murrosikäkohtaus sattuu päälle, joutuu palkitsemista oikeasti pohtimaan, että tarvittava motivaatio saadaan synnytettyä. Järeämpiä aseita voidaan tarvita myös silloin, jos palkitsemisella vastaehdollistetaan hyvin voimakkaita pelkoja – tai tilanteessa on muuten voimakkaat häiriötekijät. Tietysti palkitsemiseen on muitakin keinoja kuin namit, mutta tässä kirjoituksessa keskitytään aihepiirin mukaisesti niihin syötäviin J

Veetin kohdalla olemme kohdanneet yhtä aikaa nirsoilua, ympäristön häiriöitä sekä opetuksen kohteeseen liittyviä voimakkaita pelkotiloja. Kuivamuona ei kelpaa ruoaksi kuin kovaan nälkään, vaikka sekin on huolella valittua (esittelyt tulossa myöhemmin). Namienkin kanssa tapahtuu kyllästymisiä, kun aluksi hyvin motivoineen namin houkuttelevuus sakkaa. Lisäksi namitusta on jouduttu käyttämään paljon pelkojen vastaehdollistamiseen, jolloin namin haluttavuus on tärkeää. (Näistä peloistakin lisä myöhemmin). Vilkasluontoinen murkkukoira ei muutenkaan ole sieltä helpoimmasta päästä pitää koulutukseen sopivassa mielentilassa, joten hyvät namit ovat välttämättömyys.

Mistä hyvät namit on sitten tehty ja mitä niiltä vaaditaan? Tässä meidän lyhyt lista:
  1. Motivointi
  2. Terveellisyys
  3. Käsiteltävyys (”siisteys”)
  4. Annostelu (”pienittävyys”)
  5. Säilyvyys 
  6. Ekologisuus

Kuten aiemmin sanottu, motivointikyky eli herkullisuus on kaiken lähtökohta. Jos namit eivät riitä motivoimaan, ei koulutuksesta tule yhtään mitään.

Jos jotain namia antaa vain hyvin vähän, ei pieni suolamäärä yleensä haittaa. Kun namitusta tulee kuitenkin todellisuudessa melko paljon koulutuksessa, on hyvä olla tarkkana myös namien terveellisyydestä. Terveellisyys on sitä, ettei koira liho - ja toisaalta, ettei se saa huonoja ravintoaineita. Sen sijaan hyvät ravintoaineet ja vitamiinit ovat aina plussaa.

Terveellisyyden lisäksi hyvät namit ovat helposti käsiteltäviä ja kuljetettavia. Tämä tarkoittaa, että niiden antamisen jälkeen kädet (ja vaatteet) eivät ole yltä päältä rasvassa tai haise kilometrin päähän.

Annostelu tarkoittaa sitä, että namit on helppo pieniä, tai ne ovat jo valmiiksi sopivan kokoista silppua. Jos (=kun on liian laiska) pienimistä ei jaksa tehdä etukäteen, niin se pitäisi pystyä tekemään annettaessa yhdellä kädellä (esim. myöhemmin arvosteltavat kuivatut kalkkunapötköt tai juuston palat).

Toiseksi viimeisenä listassamme on säilyvyys. Optimi tilanne on se, että namit säilyvät lämpimässä, esimerkiksi koulutusvyön taskussa jopa viikkoja pilaantumatta tai ”tehoaan menettämättä”.

Lopulta vähän merkitystä on myös sillä, että onko namit tuotettu kestävästi ja eettisesti, vaiko muita eläimiä rääkäten ja uhanalaisilla sademetsän kasveilla ruokkien.

Yleensä tilanne on kuitenkin se, että täydellistä treeninamia ei ole. Parhaalta maistuvat ja tuoksuvat namit pilaantuvat nopeasti ja saattavat olla hiukan sotkuisia (esim. sulatettavat lihapalat). Pidempään säilyvistä (kuivatuista) herkuista valittavaksi tulee ne, jotka ovat ”luokkansa” herkullisimpia.

Erilaisista itsetehdyistä sekä kaupasta ostettavista nameista tulossa juttua myöhemmin. Tässä alla yhden päivän koulutusnameja, hirven paistipaloja, porsaan sydäntä sekä edam juustoa.




Juusto toimii hienosti perusnamina ja sen pystyy yhdellä kädellä pienentämään annettaessa. Tarvittaessa juustolla voi myös rauhoittaa koiraa antaen sen ”kaluta” juusto maaten esimerkiksi sormien välistä. Hirvenliha ja possun sydän ovat sitten kovan keskittymisen treeneihin, häiriötilanteisiin tai koiran motivaation nostamiseen. Tämän kokonaisuuden huonot puolet ovat kuljetettavuus (juusto ja rasvainen liha voivat tahria kädet ja jopa vaatteet) sekä säilyvyys. Käytännössä näitä voi käyttää treenivaatteissa – ja kun yhtenä tai kahtena peräkkäisenä päivänä on tarpeeksi kulutusta, että ko. annos saadaan kulutettua kokonaan pois.